POSITIIVINEN VS. NORMATIIVINEN TALOUSTIEDE SELITETTYNÄ

Positiivisen taloustieteen määritelmä

Positiivinen taloustiede keskittyy objektiiviseen analyysiin, joka perustuu havaittaviin ja todennettaviin faktoihin. Se pyrkii kuvaamaan ja selittämään taloudellisia ilmiöitä tyrkyttämättä arvovalintoja tai mielipiteitä. Tämän viitekehyksen puitteissa työskentelevät taloustieteilijät pyrkivät vastaamaan kysymyksiin, kuten "mitä on" tai "mitä tapahtuu jos".

Positiivisen taloustieteen keskeinen ominaisuus on sen testattavuus. Tähän luokkaan kuuluvia väitteitä voidaan tukea tai kumota empiirisellä tiedolla. Esimerkiksi väite "Korkojen nousu vähentää kuluttajien menoja" on positiivinen, koska sen pätevyyttä voidaan testata reaalimaailman datan avulla.

Tämä taloustieteen ala nojaa vahvasti tieteellisiin menetelmiin, kuten data-analyysiin, matemaattiseen mallintamiseen ja kontrolloituihin kokeisiin. Taloustieteilijät pyrkivät paljastamaan markkinoiden sisäisiä suhteita, korrelaatioita ja syy-seuraussuhteita käyttämällä historiallista ja nykyistä dataa tulevien tulosten ennustamiseen. Se muodostaa perustan talousennusteille, politiikan arvioinnille ja käyttäytymismallinnukselle.

Esimerkkejä positiivisista talousväitteistä

• Korkea inflaatio vähentää kotitalouksien ostovoimaa.
• 5 prosentin korotus tuloveroon vähentää käytettävissä olevia tuloja.
• Työttömyysaste nousee talouden supistumisen aikana.

Tällaiset väitteet tarjoavat neutraalin linssin, jonka läpi taloustieteilijät voivat arvioida talouksien toimintaa. Tärkeää on, että nämä eivät ole väitteitä siitä, mitä pitäisi tapahtua, vaan pikemminkin siitä, mitä tapahtuu tällä hetkellä tai todennäköisesti tapahtuu tietyissä olosuhteissa.

Tarkoitus ja merkitys

Positiivisella taloustieteellä on ratkaiseva rooli näyttöön perustuvassa politiikan kehittämisessä ja taloussuunnittelussa. Tunnistamalla johdonmukaisia ​​malleja ja tuloksia se auttaa hallituksia ja instituutioita laatimaan politiikkaa, joka perustuu dataan eikä ideologiaan tai henkilökohtaisiin arvoihin. Esimerkiksi keskuspankit käyttävät positiivisia talousmalleja asettaakseen inflaatiotavoitteisiin tähtääviä korkoja.

Lisäksi yritykset luottavat positiiviseen talousanalyysiin ennustaakseen kysyntää, kehittääkseen hinnoittelustrategioita ja optimoidakseen toimintaansa. Akateemisissa ympäristöissä se luo tieteellisen lähtökohdan, jota vasten normatiivisia keskusteluja punnitaan.

Positiivisen taloustieteen rajoitukset

Vaikka positiivinen taloustiede on tehokasta, sillä on luontaisia ​​rajoituksia. Se ei käsittele oikeudenmukaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen tai etiikkaan liittyviä kysymyksiä. Se voi esimerkiksi selittää, että minimipalkan korottaminen voi johtaa työttömyyteen, mutta se ei voi vastata kysymykseen, onko minimipalkan korottaminen oikeudenmukaista tai moraalisesti oikein. Nämä näkökohdat kuuluvat normatiiviseen alueeseen.

Lisäksi reaalimaailman monimutkaisuus usein rajoittaa empiiristen mallien sovellettavuutta. Ihmisen käyttäytyminen ei ole aina rationaalista tai ennustettavaa, mikä voi vähentää positiivisen analyysin tarkkuutta. Näistä rajoituksista huolimatta positiivinen taloustiede on edelleen olennainen tosiasiallisena lähtökohtana vankoille poliittisille keskusteluille.

Normatiivisen taloustieteen määrittely

Normatiivisen taloustieteen aiheena ovat arvoarviot ja mielipiteet siitä, millainen talouden tulisi olla tai millaista politiikkaa tulisi harjoittaa. Se on luonnostaan ​​subjektiivista, ja siihen vaikuttavat usein eettiset kannat, kulttuuriset uskomukset tai poliittiset ideologiat.

Tämä taloustieteen haara käsittelee väitteitä, joita ei voida testata tai todentaa pelkästään empiirisen datan avulla. Sen sijaan ne heijastavat henkilökohtaisia ​​tai kollektiivisia uskomuksia. Esimerkiksi väite "Hallituksen tulisi tarjota ilmainen terveydenhuolto kaikille kansalaisille" on normatiivinen. Vaikka data voi antaa tietoa keskusteluun, väitteen ydin on arvioiva, ei tosiasiallinen.

Esimerkkejä normatiivisista taloustieteen väitteistä

• Hallituksen tulisi vähentää tuloeroja verotuksen avulla.
• Kaikki kansalaiset ansaitsevat yleisen perustulon.
• Julkisen liikenteen tulisi olla täysin subventoitua päästöjen vähentämiseksi.

Nämä mielipiteet tai määräykset ovat elintärkeitä sosiaalipolitiikan ja demokraattisen vuoropuhelun muokkaamisessa. Ne kuitenkin vaihtelevat suuresti filosofisten, moraalisten tai arvoihin perustuvien viitekehysten mukaan. Toisin kuin positiivinen taloustiede, normatiivinen taloustiede ei väitä universaalia totuutta, vaan edistää keskustelua yhteiskunnallisista tavoitteista.

Normatiivisen taloustieteen rooli politiikassa

Vaikka normatiivista taloustiedettä ei voida objektiivisesti testata, se on olennainen lainsäädännön ja hyvinvointinäkökohtien ajuri. Poliitikot, edunvalvontajärjestöt ja kansainväliset järjestöt käyttävät usein normatiivisia talousperiaatteita uudistusten ja aloitteiden perustelemiseen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioita voivat ohjata paitsi positiiviset tiedot hiilidioksiditasoista myös normatiivinen uskomus, että tulevilla sukupolvilla on oikeus elinkelpoiseen planeettaan.

Akateemisessa keskustelussa normatiivinen taloustiede kannustaa monitieteiseen lähestymistapaan, joka sisältää filosofian, etiikan ja sosiologian. Se täydentää positiivista taloustiedettä asettamalla tosiasiat kontekstualisoimalla laajempaan inhimillisten arvojen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden viitekehykseen.

Normatiivisten ja positiivisten näkemysten tasapainottaminen

Monet taloustieteilijät väittävät, että tuottava keskustelu ja tehokas politiikka edellyttävät molempien näkökulmien tasapainoa. Positiivinen taloustiede hahmottelee tosiasioita, kun taas normatiivinen taloustiede tarjoaa suunnan ja tarkoituksen. Esimerkiksi positiivinen analyysi voi osoittaa, että tukien leikkaaminen lisää tehokkuutta, kun taas normatiivinen analyysi määrittää, palveleeko tällainen tehokkuus laajempaa yhteiskunnallista hyvää.

Näiden lähestymistapojen yhdistäminen mahdollistaa tietoon perustuvat poliittiset päätökset, jotka ovat sekä empiirisesti perusteltuja että sosiaalisesti reagoivia. Terveydenhuolto, verotus, koulutus ja ympäristönsuojelu hyötyvät kaikki tästä kaksoisnäkökulmasta.

Normatiivisen taloustieteen haasteet

Keskeinen haaste on asiaan liittyvä subjektiivisuus, joka voi johtaa ristiriitaisiin näkemyksiin ja poliittiseen umpikujaan. Toinen huolenaihe on ideologinen vinouma; kun poliittiset neuvonantajat peittelevät ideologisia kantoja objektiivisina totuuksina, läpinäkyvyys ja kriittinen keskustelu voivat kärsiä. Tällaisten vinoumien tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää älyllisen rehellisyyden säilyttämiseksi talouskeskusteluissa.

Positiivisen ja normatiivisen taloustieteen erot

Positiivisen ja normatiivisen taloustieteen eron ymmärtäminen on elintärkeää taloudellisten lausuntojen ja politiikkojen tulkitsemiseksi oikein. Niillä on eri tarkoitukset, mutta ne ovat usein vuorovaikutuksessa ohjaten päätöksentekoa ja julkista keskustelua.

Keskeiset erot

Vuorovaikutus reaalimaailman taloustieteessä

Vaikka ne eroavat toisistaan ​​perustavanlaatuisesti lähestymistavaltaan, molemmat haarat ovat usein kietoutuneet toisiinsa käytännön sovelluksissa. Päättäjät käyttävät positiivista taloudellista dataa arvioidakseen eri toimien todennäköisiä tuloksia, mutta he luottavat normatiiviseen päättelyyn valitessaan, mitä tuloksia he haluavat yhteiskunnalle. Esimerkiksi hallitus voi käyttää positiivisia malleja hiiliveron vaikutusten ennustamiseen, mutta heidän päätöksensä sen toteuttamisesta on todennäköisesti normatiivinen, ja sitä ohjaavat ympäristölliset ja eettiset näkökohdat.

Tämä vuorovaikutus näkyy finanssipolitiikassa, sosiaalihuollossa, kauppasopimuksissa ja kansainvälisessä kehityksessä. Taloustieteilijät usein kannattavat näiden kahden selkeää erottamista toisistaan, jotta vältetään faktojen ja mielipiteiden sekoittaminen ja edistetään läpinäkyvyyttä poliittisissa keskusteluissa.

Taloustieteen koulutuksen merkitys

Taloustieteen opiskelijoiden on ymmärrettävä tämä dikotomia jo varhain voidakseen kriittisesti arvioida taloudellisia väitteitä ja argumentteja. Näiden kahden erottaminen terävöittää analyyttisiä taitoja, mikä mahdollistaa tarkemman ja kurinalaisemman ajattelun. Lisäksi se antaa tuleville taloustieteilijöille valmiudet osallistua mielekkäästi keskusteluihin, jotka vaativat sekä teknistä tietämystä että eettistä harkintaa.

Väärinkäytösten varalta

Yksi ​​yleinen riski on normatiivisten johtopäätösten sekoittaminen näennäisesti objektiiviseen tietoon – mielipiteen esittäminen tosiasiana. Tämä voi johtaa puolueelliseen politiikkaan ja heikentää yleisön luottamusta talousneuvontaan. Siksi avoimuus väitteiden luokittelussa positiivisiksi tai normatiivisiksi on ratkaisevan tärkeää.

Johtopäätös

Yhteenvetona voidaan todeta, että positiivinen ja normatiivinen taloustiede ovat kaksi toisiaan täydentävää mutta erillistä viitekehystä. Positiivinen taloustiede tarjoaa tosiasiallisen perustan, jolle järkevä talouspolitiikka rakennetaan, kun taas normatiivinen taloustiede tuo moraalisia ja sosiaalisia näkökulmia päätöksentekoon. Molemmat ovat välttämättömiä vastuulliselle hallinnolle, tehokkaalle taloussuunnittelulle ja hyvin informoidulle yleisölle.